Blogi - 15.4.2020

Korona, Espanja ja karanteeni

Kaikista Kiinasta tuoduista turhakkeista se pisimpään kestävä, koronavirus, pisti maailmankirjat sekaisin. Yli neljä viikkoa täydellisessä karanteenissa Aurinkorannikolla, etätöitä tehneenä, neljän seinän sisällä. Tuntuu, että kylläpä on ikävä työpaikalle!

Eihän ne aamuruuhkat nyt niin pahoja ole, eikä ne sateet minua kastele, myrskyt nujerra taikka helteet läkähdytä työmatkalla…

Haluan normaalin, kiireisen arjen takaisin

Vai tahdonko?

Kuinka helppoa onkaan etänä aamuisin aloittaa työt vielä yövaatteet päällä, lapsi kainalossa ja aamupalaa syöden. Saa nukkua pidempään, peiliin ei tarvitse katsoa eikä tukkaa tarvitse kammata.

Kahdeksan tuntia töitä ja aaaah, ihanaa – sohva! Siinä se on odottanut minua kahden metrin päässä koko pitkän päivän. Katsoisiko Salkkareiden tai Kaunareiden uusinnat vai ehkäpä jotain ihan uutta? Jotain mitä en ole vielä nähnyt. Alastomat selviytyjät (uusinta) tai Ensitreffit alttarilla (uusinta). Ei väliä, nyt on aikaa katsoa vaikka kaikki! Ja niinhän se ilta meni mukavasti – tehden ei mitään.

Hieman viikonloppu painaa ja väsyttää, kun tuli valvottua telkkarin ääressä syöden pitsaa ja sipsejä. Tänäänkin menen ihan liian myöhään nukkumaan ja huomenna sama uusiksi. Nyt on poikkeustila ja lupa ottaa rennosti.

Ei – tähän elämäntapaan en kyllä pysty!

Rutiinit rulettaa – myös poikkeustilassa

Menettäisin järkeni sohvaperunana! Kyllä ihmismieli tarvitsee rutiineja ja virikkeitä. Herään siis joka aamu niin kuin ennenkin. En meikkaa, mutta hiukset harjaan ja vaatteet vaihdan. Kahvit juon ajan kanssa uutisia lukien. Tauot kuluvat koulutehtäviä lapsen kanssa tehden, pientä taukojumppaa ja lounaaksi jotain raikasta ja terveellistä. Ja ihana, koko perhe istuu samaan aikaan ruokapöydässä joka aterialla.

Viideltä tietokone kiinni ja pidetään jumppatuokio koko perheen kesken. Ilta on vielä aikaa pelata pelejä yhdessä, askarrella, lukea kirjaa, tehdä ristikoita, olla lähellä niitä rakkaimpia ja viettää laatuaikaa yhdessä.

Asiakaspalvelutyö etänä

Aluksi työnteko kotona jännitti. Mielessäni pyöri, kuinka selvitän ongelmatilanteet, pysyykö mielenkiinto ja tehot korkealla? Häiritseekö tekemättömät kotityöt ja muun perheen paikallaolo työntekoa? Alkaako seinät kaatua päälle? Entäpä laskeeko yleiskuntoni, kun ei pyöräile joka päivä kolmen kilometrin työmatkaa?

Heti alusta alkaen otin tiukan asenteen. Työaika on työaikaa ja tauot ja vapaa-aika on perheelle ja kodille. Näin koko paletti on pysynyt kasassa, mielekkyys työhön on säilynyt, taukojen pituudet on pysyneet hallussa ja tehokkuus korkeana.

Työnteko on sujunut ihan samaan tapaan kuin toimistollakin. Puheluita tulee tasaiseen tahtiin. Muutama ongelmatilanne on saanut hien pintaa, kun ei olekaan työkaveri siinä vieressä auttamassa. Keskittymällä ja hoitamalla asian kerrallaan, on ongelmista selvitty. Työpaikan Teamsin ja WhatsApp-ryhmän kautta on saanut apuja ja purkaa tuntojaan hankalista tilanteista.

Tulevaisuudessa etänä ja toimistolla

Niin paljon kuin etätyöstä olen nauttinutkin, niin kyllä työskentely toimistolla on arjen pelastus. Ihana pyöräillä töihin ja heittää kodin askareet mielestä. Nämä viikot kotona karanteenissa on täytynyt asennoitua oikein, pitää mieli aktiivisena ja avoimena ja ennen kaikkea positiivisena, arvostaen sitä mitä on – perhe, terveys ja työ.

Maailma on avoin jälleen, kun karanteeni päättyy. Silloin voin itse valita teenkö työni kotona vai työmaalla!

Terveisin, Alisa
– karanteenilainen Fuengirolassa

Jaa:

Lue myös nämä

  • Paranna yrityksesi tuottavuutta ratkaisuillamme. Jätä viesti, niin otamme sinuun yhteyttä.